Mitä on...

On pitänyt linkittää tähän ja tähän Risto Niemi-Pynttärin artikkeliin, joista käy ilmi minkäsuuntaisesti Jyväskylän yliopistossa pohditaan kirjoittajakoulutuksen luonnetta ja tavoitteita. Pääsanoma on, että koulutuksen tulisi valmistaa opiskelijoita siihen, millaista on tulevaisuuden kirjailijuus ja kirjoittaminen. On totta, että monilla opiskelijoilla on perinteinen näkemys siitä, mitä kirjailijuus on, kun he aloittavat kirjoittamisen opintonsa. Mielessä on julkaiseminen, ja usein juuri proosateoksen julkaiseminen, ja mieluusti joltain isolta kustantamolta. Kirjoittamiseen liittyy usein myös paljon mystiikkaa, ja kirjoittaminen koetaan toimintana, jota ei voi hallita. Se vain tulee jostain, se sisäänhengitetään! (Inspiraatio tarkoitti alunperin juuri sitä). Opintojen myötä käsitys kirjoittamisesta ja kirjailijuudesta ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista toivottavasti lavenee, ja opiskelija alkaa kriittisesti arvioida erilaisia kirjailija- ja kirjoittamiskäsityksiä. Mihin niistä haluaa itse sitoutua? Millä tavalla niitä voisi kehittää, kommentoida, uudistaa? Millaista on minun kirjoittamiseni, mihin traditioon liityn, missä yhteisöissä haluan tänä päivänä toimia?