Se on sitten kevät

Aika vierähti viime merkinnästä. Viimeksi olin flunssassa ja kesä oli alussa, nyt se on vielä jonkun matkan päässä. Opetuksen lomasta on selvästikin vaikea ehtiä kirjoittamaan ajatuksiaan tänne blogiin. Mutta eipä mitään, elämä on toisaalla, arjen kohtaamisissa.

Alunperin aloitin blogin saadakseni kiinni taas julkisesta asiakirjoittamisesta, runsaan opettamiseen liittyvän, suljetulle yhteisölle kirjoittamisen lisäksi. Huomaan, että yksin kirjoittamista on vaikea motivoida; ehkäpä siksi, että yhteisö puuttuu, keskusteluyhteisö. Blogikirjoittajan pitäisi parveutua.

Mutta huutelenpa nyt tällä torilla, aika suojattomana - ja vailla sanottavaa. Täällä huomaa sen, miten dialogista kirjoittaminen on, miten kehykset ja kontekstit ovat välttämättömiä. Ne ovat ikään kuin lukijoiden jälkiä ja lupauksia siitä, että lukija on, ja hänen kauttaan kirjoittamisen mieli.

Kesäääääää!

Se olisi sitten kesä! Tai on ollut kesä jo useamman viikon, mutta lomaa on ollut vasta viikon verran. Josta kokonainen viikko on mennyt kovassa flunssassa, mikä tietenkin kuuluu asiaan. Miten muutenkaan tunnollinen opettaja lomaansa aloittaisi.

Opiskelijat lähtivät tosiaan kesälaitumille jo toukokuun 23. päivä. Juhlimme silloin ELÄ! -antologiaa, nautimme kevätpäivällisen ja jaoimme todistukset. Tanssittuakin tuli iltabileissä. Sen jälkeen on suunniteltu tulevan vuoden opetuksia ja solmittu kuluneelta vuodelta roikkumaan jääneitä langanpätkiä.

Kirjoittamisen opinnot tuntuvat jälleen kiinnostavan monia, ja hakemuksia on tullut mukavasti. Haku opintoihin käy tämän nettilomakkeen kautta. Ja kirjoittamisen opintoihinhan voi tutustua samalla sivustolla. Minulle voi myös laittaa postia ja kysellä.

Tuosta blogilistauksesta muuten löytyy muutamia kirjoittamisen oppiaineen opiskelijoiden blogeja, kuten "Nämä sanat, tämä hiljaisuus", "Ikkuna toisessa kerroksessa" ja "Kaiunavartaja". Viime vuoden perusopiskelijoiden yhteinen blogi on nimeltään "Runnotus".

Lopuksi vinkkaan vielä huomisen tiistai-illan keikkaa: Aurinkokettu on viime vuoden kirjoittamisen opiskelijan Elinan bändi. Keikalla Mascotissa, Kalliossa! Suosittelen - eli sinne!

Antologian ilmestymistä odotellessa

Ensi viikolla julkaistaan kirjoittamisen perusopiskelijoiden antologia ELÄ!. Julkistus on torstaina 23.5. Saimme vedokset maanantaina Oriveden Kirjapainosta, ja muutamien korjausten ja viilausten jälkeen uudet tiedostot lähtivät painoon. Nyt vain odottelemme.

Prosessi oli tänäkin vuonna työläs; kirjaa ei tehdä tuosta noin vaan. Olen iloinen siitä, miten hyvin kaikki osallistuivat ja jakoivat taakkaa. Opiskelijat ovat siis itse valinneet tekstit, toimittaneet ne ja pistäneet järjestykseen. Toimitustyön jälkeen vastuu siirtyi graafiselle ryhmälle, joka on tehnyt taittopohjan, valinnut fontit ja rivivälit ja muut asetukset, tehnyt taiton, ottanut valokuvat, suunnitellut ja toteuttanut kannen.

Mukavaa päästä ensi viikolla juhlimaan yhteisen ponnistuksen tulosta!

Runnottuja runoja ja puristettua proosaa

Tämän vuoden perusopiskelijoiden yhteinen Runnotus-blogi on lähtenyt käyntiin. Blogissa voi seurata opiskelijoiden antologian tekemisen etenemistä sekä lukea runokirjojen esittelyjä ja arvosteluja.

Turmiolan Tommit

Lukupiirissä tänä keväänä Tikkasia ja muita aikaansa kohahduttaneita teoksia.

Alkuun Tikkasen osoitesarjan kolme ensimmäistä osaa Kulosaarentie, Majavatie ja Mariankatu. Kaksi ensin mainittua korkattiin pari viikkoa sitten, ja oli iloista huomata että Henrikin taituruus kertojana tempaisi opiskelijat mukaansa.

Mariankadun kanssa luetaan Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina ensi viikolla.

Sitten seuraa Salaman Juhannustansseja, Paavo Rintalan Sissiluutnanttia ja Paavolaisen Kolmannen valtakunnan vieraana. Lopuksi mahdollisuus vielä jokeriin... Mitäpä keksisi seksin, viinan ja sodan vastapainoksi? Perhehelveteissä vierailtiin jo tuossa alkuvuodesta. Olisi ehkä paikallaan keksiä jokin vähemmän raskas, vähemmän alkoholistinen ja vähemmän kiimantuoksuinen kirja, ettei suomalainen kirjallisuus ala näyttää pelkästään tältä.

Sanataidetta ohjaamaan

Vielä ehtii ilmoittautua sanataideohjaajakoulutukseen Kuopioon, Snellman-kesäyliopistoon. Olen itse käynyt vastaavan koulutuksen Etelä-Pohjanmaan opistolla ja se on ollut minulle tärkeä kokemus niin opettajana mutta myös (tai etenkin) kirjoittajana. Huomasin Kuopion koulutuksen, kun valmistelin omaa opetustani kirjoittamisen opettamisesta. Etsiskelin ajankohtaista tietoa siitä, missä kaikkialla ja ketkä kaikki sanataidetta tällä hetkellä ohjaavat...

Suvi Aholan väitöskirja "Lukupiirien Suomi" tarkastetaan ensi lauantaina Helsingin yliopistossa. Tiivistelmässä lukee, että

"Ensimmäisestä lukupiiristä eli 1700-luvun lopun eteläpohjalaisesta kirjasosieteetista lähtien niihin [lukupiireihin] on kokoontunut älyllisesti uteliasta väkeä keskustelemaan yhteisöllisesti lukemistaan kirjoista, välittämään tietoa, mielipiteitä ja tunteita. 1800-luvulla suomalaisen kulttuurin nousun myötä lukupiireistä tuli kaikki yhteiskuntaluokat lävistävä tapa hankkia tietoja ja sivistystä sekä harjoitella yhteiskunnallista keskustelua. 

Koulutettu keskiluokka on Suomessa aina muodostanut ahkerimpien lukijoiden ydinjoukon. Vuonna 2009 lukupiiriläisten suurin ammattiryhmä olivat opettajat, ja seuraavina tulivat terveydenhuollon ammattilaiset, toimittajat, sihteerit, kirjasto- ja yliopistoväki. Tutkimukseni lukupiirien jäsenistä yli 90 prosenttia oli naisia, eli he ovat nyky-Suomessa omaksuneet sivistystä arvostavan keskiluokan henkiset ihanteet."

Väitös on luettavissa netissä.

Blok blok blok

En kykene kirjoittamaan nyt yhtään mitään. Juuri sanoin opiskelijalle, että jos totaalinen kirjoitusblokki iskee, niin kirjoittaa vaikka liuska toisensa jälkeen, miten ei pysty kirjoittamaan. Täytyy ottaa omasta neuvosta vaarin. En kykene nyt mihinkään muuhun kuin kirjoittamaan, etten kykene mihinkään muuhun kuin kirjoittamaan. Tuo virke ei muuten tullut nyt ihan niin kuin tarkoitin, se tuli väärin päin, mutta senhän täytyy ottaa jonkinlaisena merkkinä jostakin. Meinasin muuten äsken deletoida äskeisen virkkeen, mutta päätinkin sitten, että sääntöjen mukaan ei saakaan adeletoida. Ohops, taas virhe. Sepäs näyttää kivalta virheeltä. Pohtimustauko. Tunnustan, että kirjoitin äsken jotain ja pyyhin se nsitten pois. Tämä itsensä kieltämisen ja myöntämisen leikki nyt taas pyydin eikun pyyhin kaik joitain sanoja pois. Tätähän voisi jatkaa aika kakuankna kauankin, mutta kun ei oikeastaan kehtaa. Odotan, että opiskelijat julkaisisivat oman bloginsa niin pääsisin kommentoimaan. Niin ei tarvitsisi olla piirileikkiä itsensä kanssa; loppu loppu lopetus loppu.

Tai ei sittenkään lopetus. Luin tämän, minkä Johanna on kirjoittanut Lasimestari-blogiin:

Valmistelen PEN-klubin ystävänpäivän iltaa Villa Kivessä – siellä  puhutaan naisten päiväkirjoista. Mistä ei voi puhua, siitä on kirjoitettava päiväkirjaan. Miksi päiväkirja on juuri (monella lailla vaiennettujen) naisten leipälaji - tyynynaluskirjat, lukitut samettikantiset ystävättäret, kuluneet ruutuvihkot, ryöppynä paperille kiertyvä tiedostamaton, unet, pelot, ilot, arkiset kohtaamiset..? Päiväkirjan kirjoittaminen on voinut olla hengenvaarallista. Silti on ollut pakko kirjoittaa. 

Tulkaa Villa Kiveen 14.2. klo 18, jatketaan siellä. Kirjoistaan ja päiväkirjoista niitten lähteinä ovat  puhumassa Kirsi Vainio-Korhonen ja Riikka Pelo.

Jotenkin ajatus päiväkirjoista rohkaisi mieltä. Että pitäisi jatkaa kirjoittamista, vaikka se onkin karmivan estynyttä; jatkuvaa vahtimista; kommentaaria. Lisäksi inhottaa se, että en osaa kirjoittaa oikein muista kuin omista tunteista käsin. Pitäisi olla jotain asiaa, mutta

en ole kovin analyyttinen, en ole koskaan ollut, kaikki on yleensä yhdessä mytyssä. Nytkin liian monet ajatukset sotkeutuvat toisiinsa ja jäljelle jää vain portinvartijan nytkähtelevät eleet.

Kauttaaltaan huminana

Aloitin viime viikolla runouskurssin, ja tekstikokoelman tekemistä tukevan seminaarityöskentelyn perusopiskelijoiden kanssa. Aineopiskelijat puurtavat Kirjoittamisen historia ja tutkimus -teemapäiväkirjan parissa.

Seminaari tarkoittaa oikeastaan lukupiiriä, jossa annetaan palautetta. Opiskelijat siis työstävät kevään aikana 25-35 liuskan mittaisen työnäytteen jostakin tekstilajista. Työnäyte on tämän opintojakson vanha nimi, ja minun tulee käytettyä sitä tekstikokoelman sijasta. Jotenkin se vain soljuu paremmin suussa. Ehkä pidän enemmän vokaaleista ja liukuvista konsonanteista.

Runouskurssin aloitimme runon tunnistamisella. Teimme tehtävän, jossa piti valita tekstinipusta teksti, jonka kokee "eniten" runoksi, ja teksti jonka kokee "vähiten" runoksi, ja piti perustella molemmat valinnat. Eeva-Liisa Mannerin "Kirjoituskone" sai monta ääntä, samoin kuin uusimmasta Tuli&Savu-kirjasta poimittu Virginia Woolfin The Waves -teoksen lainauskuitti, kehystäjänä Mikko Kuorinki. Runollisimman runon tittelin voitti Gunnar Björlingin "Minä en kirjoita kirjallisuutta, etsin kasvojani ja sormia" Tuomas Anhavan suomennoksena. Myös Catharina Gripenbergin "Kirjeystäväni, kerään ikkunanraaputtimia" koettiin runoisaksi.

Huomenna aloitan puhumaan rytmistä. Aloitan yleensä tällä sitaatilla enkä varmaan nytkään malta siitä luopua: 

“Minä kävelen käsiäni heilutellen ja hiljakseen mumisten, vielä miltei sanattomasti, ja väliin hidastan askeleitani jottei mumina häiriintyisi, väliin taas panen muminaan vauhtia askelteni tahdin mukaan.

Näin jäsentyy ja täsmentyy rytmi - kaiken runouden perustekijä, joka tuntuu siinä kauttaaltaan huminana. Vähitellen tuosta huminasta alkaa irrota sanoja. ” 

- Vladimir Majakovski: "Kuinka säkeitä valmistetaan". Suom. Tuomas Anhava.

Aloittelija innostuu

Töihin paluun aamupäivä. Voisin blogata vaikkapa nyt lukupiirikokemuksistani, koska lupasin laittaa opiskelijoille kevään aikatauluista tietoa vielä tänään.

Aloitin syksyllä ensimmäisen lukupiirini ja todella yllätyin, miten innostavia tapaamiset olivat. Oikein olo keveni ja tunsi itsensä ilostuneeksi. Että kirjallisuudesta puhuminen voikin olla niin mukavaa. Tein joka tuntia varten ohjeet, annoin muutamia näkökulmia tai kysymyksiä, joiden ympärille kieputtaa ajatuksiaan. Luimme Tove Janssonin sykähdyttävän Muumilaakson marraskuun. Turkka Hautalan sukupuolinäkökulmaisen Kansalliskirjan, Susanna Alakosken Sikalat, josta vain tykkään, sekä Ranya ElRamlyn Auringon aseman, jonka kerrontatyylin omintakeisuuteen monet jäivät koukkuun, toisia se taas ärsytti.

Kummallista, etten ole aiemmin tajunnut lukupiirien elähdyttävää vaikutusta. Olenhan runouskursseilla hehkunut aina kun olemme yhdessä pujotelleet säkeiden väleissä ja nostaneet sieltä esiin vaikka minkälaisia uusia näkökulmia. No, pääasia että nyt on päässyt tämän mukavan äärelle.

Päätimme siis jatkaa hyvin alkanutta yhdessä lukemista. Kokoonnumme tammi-helmikuussa joka toinen viikko. Lukulistalla ovat seuraavat teokset:

Jyrki Vainosen Tornit
Mari Mörön Kiltin yön lahjat
Juha Seppälän Hyppynaru
ja Annika Idströmin Veljeni Sebastian.

Matkaamme siis ajassa taaksepäin, ja tämän setin jälkeen matka jatkuu kohti Hannu Salaman Juhannustansseja, mm.

Äh ja puh

Opetuksen ohessa on varsin vaikea muistaa - tai oikeastaan: ehtiä - raportoida tänne kuulumisia. Koko ajan tulee kirjoitettua ja luettua ja annettua palautetta ja keskusteltua ja kaikki tämä kirjoittamisen ympärille kiertyvä touhuaminen on hyvin hauskaa ja sitä on kovasti paljon. Huomaan kuitenkin, että en ole löytänyt vielä luontevaa tapaa, miten tuoda omaan arkipäivääni mukaan julkista kirjoittamista, erityisesti tarkoitan nyt somen käyttöä opetuksen osana. Perinteiset tavat tuntuvat toimivilta, läsnäolo luokkahuoneessa oppilaiden kanssa ja lukuisten, lukuisten kopioiden ottaminen ja merkintöjen tekeminen marginaaliin.

Onko jotain syytä, miksi ylipäänsä pitäisi integroida omaan opetukseen mukaan verkkokirjoittaminen? Heijastaako oma nettikirjoittamisesta vetäytymiseni - tänne kirjoittamisen vaikeus ja vastustus - omaa käsitystäni verkkokirjoittamisen merkityksestä? En tunnu tarvitsevan nettiin kirjoittamista; en osaa tai halua käyttää sitä mihinkään tarkoitukseen. Mikä voisi olla verkkokirjoittamisen tarkoitus minulle? Ja onko se eri kysymys kuin mikä voisi olla nettikirjoittamisen tarkoitus opiskelijoilleni? Varmasti.

Silti huomaan taas, että olen käyttänyt tähänkin kirjoitukseen kallista aikaa, mikä olisi pitänyt käyttää oikeisiin töihin, jotka jo kiirehtivät ja nostelevat kavioitaan. Tällaisena ylimääräisenä työtehtävänä, jolla ei ole opetuksessa tärkeää tarkoitusta, on verkkokirjoittamista vaikea pitää yllä. Itse opiskelutehtävien, kurssikirjoittamisen, pitäisi siirtyä tänne nettiin; opiskelun pitäisi itsessään tapahtua täällä, jotta verkkoon kirjoittaminen olisi mielekästä.

Kysymys silti jää: miksi opiskelun pitäisi siirtyä verkkoon, jos se toimii erittäin hyvin luokkahuoneessa ja sähköpostitse? Riittääkö syyksi se, että opettaja on utelias ja haluaisi kokeilla uusia opettamisen tiloja ja välineitä, ja olisi kiinnostunut saamaan selville, mitä kirjoittamisesta voisi oppia ja mitä kirjoittajat voisivat oppia itsestään verkkokirjoittamisen avulla?

Mitä on...

On pitänyt linkittää tähän ja tähän Risto Niemi-Pynttärin artikkeliin, joista käy ilmi minkäsuuntaisesti Jyväskylän yliopistossa pohditaan kirjoittajakoulutuksen luonnetta ja tavoitteita. Pääsanoma on, että koulutuksen tulisi valmistaa opiskelijoita siihen, millaista on tulevaisuuden kirjailijuus ja kirjoittaminen. On totta, että monilla opiskelijoilla on perinteinen näkemys siitä, mitä kirjailijuus on, kun he aloittavat kirjoittamisen opintonsa. Mielessä on julkaiseminen, ja usein juuri proosateoksen julkaiseminen, ja mieluusti joltain isolta kustantamolta. Kirjoittamiseen liittyy usein myös paljon mystiikkaa, ja kirjoittaminen koetaan toimintana, jota ei voi hallita. Se vain tulee jostain, se sisäänhengitetään! (Inspiraatio tarkoitti alunperin juuri sitä). Opintojen myötä käsitys kirjoittamisesta ja kirjailijuudesta ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista toivottavasti lavenee, ja opiskelija alkaa kriittisesti arvioida erilaisia kirjailija- ja kirjoittamiskäsityksiä. Mihin niistä haluaa itse sitoutua? Millä tavalla niitä voisi kehittää, kommentoida, uudistaa? Millaista on minun kirjoittamiseni, mihin traditioon liityn, missä yhteisöissä haluan tänä päivänä toimia?

Elokuuta

En ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan, ja on ehkä huolestuttavaa, että kirjoitan tähän päivätyöhön liittyvään blogiin elokuun alussa, lomalla. Noh, vähitellen alan vetreyttää ajatuksiani jo kohti 20.8., jolloin palaan töihin. Uudet opiskelijat saapuvat 3.9., ja nyt on vielä mahdollista jännittää, että paljonko opiskelijoita syksyllä aloittaa.

Syksy onkin jänskää aikaa, sillä Jyväskylän avoin yliopisto on luonut meille uudet opintosuunnitelmat. Niihin voi tutustua vaikka täällä. Osa opiskelijoista, eli viime vuonna aineopinnot aloittaneet, voivat kuitenkin suorittaa opintonsa loppuun vanhojen vaatimusten mukaan.

Viime vuonna kirjoittamisen perusopintoja opiskelleiden opinto-oikeus Jyväskylän yo:n kirjoittamisen opintoihin päättyi kuitenkin eilen. Eli tästä eteenpäin, jos joku haluaa kesken jääneen perusopintojen kurssin vielä suorittaa, siitä täytyy sopia erikseen Jyväskylän ja meidän opinahjon kesken.

Niin, ja nyt olisi runoilijoilla vielä mahdollisuus osallistua Suureen runokilpailuun. Sen järjestää Gummerus ja Nuoren Voiman Liitto. Palkintona mm. rahaa, mutta myös jotain parempaa. Gummerus julkaisee nimittäin parhaimmiston säkeistä antologian keväällä 2013.

Kirjoittajien antologian startti

Su Blackwell

Aloitimme viime viikolla kirjoittamisen opiskelijoiden kanssa antologian tekemisen. Olemme kahtena viime keväänä tehneet kirjoittajien oman antologian, jossa opiskelijat vastaavat koko kirjan tekemisen prosessista: toimittamisesta, graafisesta suunnittelusta ja julkaisusta. Onpa hienoja kirjoja tehtykin! Parin vuoden takaisen teoksen nimeksi tuli Äänikkö, ja viime vuonna kirja sai nimen Dakara. Tänä vuonna taitaa olla jo yksi vahva nimiehdokas, jota en kuitenkaan vielä paljasta. Ylihuomiseen, keskiviikkoon asti kirjoittajilla on aikaa tarjota tekstejään kirjan toimittajille; torstaina aletaan seuloa tekstejä ja hahmotella, minkänäköinen kirja tänä vuonna kirjoittajien teksteistä olisi kuoriutumassa.

Ps. Kuvituskuvaa etsiessäni törmäsin hauskaan taidemuotoon, kirjanveistoon, "book sculpture", joka vaikuttaisi olevan taiteilijakirjojen ("artist´s book") alalaji. Tutustu aiheeseen esim. täällä tai täällä.

P. p. s. Kaleidoskooppihan siitä lopulta tuli, eikä "mörkö polun päässä", kuten uumoilin. Linkin takana kutsu antologian julkistajaisiin!

Oxfordin alkeet

Vierailin viikonloppuna ensi kertaa Oxfordissa. Koulullamme on siellä ystäväkoulu, Ruskin College, jonka kanssa vaihdamme keväisin opiskelijoita. Tänä vuonna Ruskinissa oli meiltä viisi kirjoittamisen opiskelijaa ja kaksi historian opiskelijaa. Kaikki olivat opinnoistaan tuolla tieteen lehdossa, kehdossa varsin innoissaan. En yhtään ihmettele. Kaupunki teki minuunkin vaikutuksen museoillaan ja historiallisilla rakennuksillaan, mutta myös vireällä opiskelijakaupungin tunnelmallaan. Lähestulkoon jokaisen harmaan kiviseinän takana kun on tieteen perinteen vaalimiselle ja jatkamiselle omistettu opinahjo, college. Harmillisesti kaupunkia leimaa myös erilaiset portit, joiden läpi ei pääse, ellei ole jäsen. Bodleianin kirjastossa erityisesti harmitti, ettei ole minkään paikallisen collegen opiskelija, eikä täten omista kirjastokorttia, joka olisi ollut passi kutsuviin lukusaleihin. Radcliffen Camera jäi minulta siis sisältäkäsin näkemättä. Mutta Ashmoleanin museon laajoihin arkeologian ja taiteen kokoelmiin tutustuin; museoon kun oli vapaa pääsy.

Myös Bird and the Baby tuli nähtyä. B&B alias The Eagle and the Child on paikallinen kirjailijakapakka, jossa the Inklings eli mm. Tolkien & Lewis aikoinaan istuivat iltaa. Voin myös suositella sen viereistä Greens Cafeta, jossa nuorukaiset tuijottivat läppäreitään, neitokaiset nösöttivät edellisillan bileistä ja yksi vähän vanhempi ikuinen opiskelija söi aamupalaa ja luki Tuli&Savun Kritiikki-vuosikirjaa.

Kylläpä aika on mennyt nopeasti. Laitoin opiskelijoille tänään muistutusviestin, että Mediataitojen perusteiden kurssi on edennyt siihen vaiheeseen, että on aika palauttaa oppimispäiväkirja. Deadline on 31.1. eli ensi viikon tiistaina. Toivottavasti verkkoon kirjoittaminen ja oman blogin pitäminen on antanut heille valaisevia kokemuksia verkkokirjoittamisen lainalaisuuksista, hyvistä ja hankalista puolista. Näistä kokemuksista ja kokemusten herättämistä ajatuksista odotan saavani lukea oppimispäiväkirjoista.

Jo viime vuoden puolella huomioin, mutten saanut siitä blogattua, kirjoittamisen tutkijan Kimmo Svinhufvudin blogin Kokonaisvaltainen kirjoittaminen. Toivottavasti olette (opiskelijoita tässä puhuttelen) löytäneet sen tuosta oikealla sijaitsevasta blogilistastani. Tässä vaiheessa kurssia on hyvä palauttaa mieleen verkkokirjoittamisen perusteita. Svinhufvudin esiin nostamia pointseja voisi miettiä vaikkapa siinä opk:ssa...

Kirjoittaminen on käynnissä - kutsu lukijoille!

Kirjoittaminen blogeissa on nyt käynnistynyt, joten on aika aloittaa lukijoiden kalastaminen. Alla blogien kuvaukset & kutsu liittyä seuraan kirjoittamaan.

1) SÄVYJEN SINFONIA
Ei taida opiskelija tietää, että palomuurin takana on blogia tarjolla!
Blogin kirjoittajat tarkastelevat maailmaa ja sen ilmiöitä viikoittain vaihtuvien väriteemojen kautta.
Eikä tässä vielä kaikki! Voit halutessasi itse vaikuttaa blogin sisältöön.
Ole rohkea ja liity seuraamme!

Terveisin,
Sävyjen sinfonia

2) LIIKKUVAN KUVAN LIITÄJÄT
Haluatko löytää uutta katsottavaa tai uutta näkökulmaa jo katsomiisi
elokuviin? Liikkuvan Kuvan Liitäjät -blogi on siinä tapauksessa juuri
sinulle. Blogissa suositellaan kaksi elokuvaa viikoittain.

Terveisin,
Liikkuvan kuvan liitäjät

3) GROTESKI LAUTANEN
Nuudeleihin kyllästyneet opiskelijat kokeilevat, mitä muuta opiskelijapoloinen voisi suuhunsa pistää. Testauksessa ne murkinat, jotka normaalisti jätetään hyllyihin tai skipataan ruokalistalta.

Liity siis seuraamme seikkailemaan kulinaristisesti kummallisessa maastossa!

Terveisin,
Groteski lautanen

4) LOCUS AMOENUS
Tervetuloa lukemaan kirjoittamisen opiskelijoijden hengentuotoksia! Luvassa niin runoja ja novelleja kuin myös kuvauksia kirjoitusprosesseista. Haluamme näyttää, millaista kirjoittamista opiskelevan ja sitä harrastavan työ on käytännössä.

Kaikki palaute on tervetullutta, kiitämme sekä ruusuista että risuista!

Terveisin,
Locus Amoenus

5) ELÄMÄNI ESINEET
Moi kaikki,

ja tervetuloa lukemaan blogiamme Elämäni esineet - arjen käännekohtia! Blogimme idea on yksinkertainen: tulemme kirjoittelemaan arkisista (tai vähemmän arkisista) esineistä, jotka inspiroivat meitä. Pyrimme kiinnittämään huomiota sellaisiin pieniin esineisiin ja asioihin, joita ei ehkä aina tule sen syvemmin mietittyä.

Toivottavasti kirjoituksemme onnistuvat herättämään iloa ja innostusta! Jätä ihmeessä myös jälki vierailustasi kommenttiboksiimme, jos herää ajatuksia joita tahdot jakaa kanssamme.

Terveisin,
Elämäni esineet

Väitös verkossa lukemisesta

Tämän päivän Hesarissa oli uutinen väitöksestä, joka käsittelee verkossa lukemista. Keskeinen väite on tuttu verkkokirjoittamista käsittelevistä tutkimuksista ja tietokirjoista. Uutisen mukaan "[l]ukeminen internet-sivujen kapeilta palstoilta on hitaampaa ja kuormittavampaa kuin lukeminen normaaleilta vaakasuorilta riveiltä." Kiinnostava huomio oli myös se, että verkossa lukijat hahmottavat enemmän informaatiota oikealta puolelta eli siinä suunnassa, mihin lukeminen etenee.

Vielä vähän suunnittelua

Viimeisen kerran työskentelyn ohjeet:

1) Luonnostele ja ideoi, suunnittele ja tee miellekartta siitä, millaisia omat blogitekstisi voisivat olla. Mistä aiheista voisit kirjoittaa? Minkä muotoisia tekstisi voisivat olla? Käytä treenikirjoittamisen ajatuksia hyväksesi eli kirjaa ylös hulluimmatkin ideat. Pituus n. 1 liuska.

2) Pohdi tulevaa verkkokirjoittamistasi. Mitä tällä hetkellä ajattelet blogin pitämisestä ja verkkoon kirjoittamisesta? Miltä ajatus omien tekstien julkaisemisesta tuntuu? Millaisia toiveita ja tavoitteita sinulla on blogin pitämisen suhteen? Mitä toivot oppivasi verkkokirjoittamisesta? Kerro myös, mitkä asiat mietityttävät tai tuntuvat vaikeilta. Pituus n. 1 liuska.

Palauta tekstit opettajalle samalla kuin palautat Verkkokirjoittamisen esseen eli perjantaihin 25.11. mennessä. Muista tallentaa teksti myös omiin tiedostoihisi ja muistitikulle. Ajatuksistasi on hyötyä, kun teet oppimispäiväkirjaa tammikuun lopussa. Voit silloin palata alkuun ja tarkistaa, ovatko käsityksesi verkkokirjoittamisesta muuttuneet blogin pitämisen myötä.

Kohti kirjoittamista

Mediataitojen perusteet -kurssin ensimmäinen vaihe lähestyy loppuaan. Olemme tähän mennessä ensinnäkin pohtineet verkkokirjoittamista luentojen ja keskustelujen sekä esseekirjoittamisen kautta. Verkkokirjoittamista käsittelevän esseen deadline on perjantaina 25.11. Toiseksi opiskelijat ovat suunnitelleet omien verkkosivujensa konseptia. Alustavat suunnitelmat eli synopsikset sivustojen sisällöstä valmistuivat viime viikolla. Myös sivustot julkaistiin, ja muutamat ryhmät ehtivät jo ensimmäisen "hei, täällä ollaan" -viestinkin julkaista. Linkit opiskelijoiden sivustoille löytyvät tämän blogin alalaidasta.

Tällä viikolla kokoonnumme viimeistä kertaa koko porukalla. Vielä on mahdollista viilata suunnitelmia ja sivuston ulkoasua, suunnitella alustava aikataulu ja sisältö omille kirjoituksille, sekä harjoitella blogialustan käyttöä. Sen jälkeen alkaa kirjoittaminen eli blogin säännöllinen päivittäminen ja blogimaailman vuorovaikutustapoihin tutustuminen. Toisin sanoen etenemme teoriasta käytäntöön ja suunnittelusta toteutukseen.

Blogissa kirjoittaminen on monelle opiskelijoista ensimmäinen kerta, kun he kirjoittavat julkisesti. Verkkoon kirjoittaminen on julkiselle areenalle astumista ja vastuun ottamista omista sanoistaan. Vosin kirijootta tähä vaikka mitä miten satuis ja niin edelleen bläääh! mutta valitsen toisin, ja pyrin kirjoittamaan mahdollisimman asiallisesti. Kirjoittaessa tulee tehtyä koko ajan hirmuisesti valintoja, mutta sitten kun tekstin julkaisee, valinnat lukitaan ja teksti elää lukijoille juuri siinä muodossa, mihin sanansa päätti asetella. Se voi joskus tuntua pelottavalta... ja tekstiä tekisi mieli viilata loputtomasti. Blogissa julkaisemisessa on se hyvä puoli, että tekstejään voi editoida vielä julkaisemisen jälkeenkin. Ne voi jopa halutessaan deletoida kokonaan. Blogi onkin hyvä paikka tutustua siihen tunteeseen, miltä julkinen kirjoittaminen tuntuu. Siinä on pelottavan lisäksi jotain jännittävää.

Ja jotain hyvää. Onhan ajatuksiaan mukava jakaa jonkun toisen, tuntemattomankin, lukijan kanssa. Omasta puolestani odotan jännityksellä ja ilolla kaikkia niitä kiinnostavia tekstejä, joita opiskelijat tulevat blogeissaan julkaisemaan. Ei muuta kuin kokka kohti kirjoittamista!

P. S. Vielä yksi tehtävä viimeiselle tunnille: suunnitellaan yhteinen mainosteksti, jossa kutsutaan oppilaitoksemme opiskelijat lukemaan kirjoittajien blogeja ja osallistumaan keskusteluihin. Mitä olisi blogin pitäminen ilman lukijoita?