tiistai 18. helmikuuta 2014

Se on sitten kevät

Aika vierähti viime merkinnästä. Viimeksi olin flunssassa ja kesä oli alussa, nyt se on vielä jonkun matkan päässä. Opetuksen lomasta on selvästikin vaikea ehtiä kirjoittamaan ajatuksiaan tänne blogiin. Mutta eipä mitään, elämä on toisaalla, arjen kohtaamisissa.

Alunperin aloitin blogin saadakseni kiinni taas julkisesta asiakirjoittamisesta, runsaan opettamiseen liittyvän, suljetulle yhteisölle kirjoittamisen lisäksi. Huomaan, että yksin kirjoittamista on vaikea motivoida; ehkäpä siksi, että yhteisö puuttuu, keskusteluyhteisö. Blogikirjoittajan pitäisi parveutua.

Mutta huutelenpa nyt tällä torilla, aika suojattomana - ja vailla sanottavaa. Täällä huomaa sen, miten dialogista kirjoittaminen on, miten kehykset ja kontekstit ovat välttämättömiä. Ne ovat ikään kuin lukijoiden jälkiä ja lupauksia siitä, että lukija on, ja hänen kauttaan kirjoittamisen mieli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti