Se on sitten kevät

Aika vierähti viime merkinnästä. Viimeksi olin flunssassa ja kesä oli alussa, nyt se on vielä jonkun matkan päässä. Opetuksen lomasta on selvästikin vaikea ehtiä kirjoittamaan ajatuksiaan tänne blogiin. Mutta eipä mitään, elämä on toisaalla, arjen kohtaamisissa.

Alunperin aloitin blogin saadakseni kiinni taas julkisesta asiakirjoittamisesta, runsaan opettamiseen liittyvän, suljetulle yhteisölle kirjoittamisen lisäksi. Huomaan, että yksin kirjoittamista on vaikea motivoida; ehkäpä siksi, että yhteisö puuttuu, keskusteluyhteisö. Blogikirjoittajan pitäisi parveutua.

Mutta huutelenpa nyt tällä torilla, aika suojattomana - ja vailla sanottavaa. Täällä huomaa sen, miten dialogista kirjoittaminen on, miten kehykset ja kontekstit ovat välttämättömiä. Ne ovat ikään kuin lukijoiden jälkiä ja lupauksia siitä, että lukija on, ja hänen kauttaan kirjoittamisen mieli.

Kesäääääää!

Se olisi sitten kesä! Tai on ollut kesä jo useamman viikon, mutta lomaa on ollut vasta viikon verran. Josta kokonainen viikko on mennyt kovassa flunssassa, mikä tietenkin kuuluu asiaan. Miten muutenkaan tunnollinen opettaja lomaansa aloittaisi.

Opiskelijat lähtivät tosiaan kesälaitumille jo toukokuun 23. päivä. Juhlimme silloin ELÄ! -antologiaa, nautimme kevätpäivällisen ja jaoimme todistukset. Tanssittuakin tuli iltabileissä. Sen jälkeen on suunniteltu tulevan vuoden opetuksia ja solmittu kuluneelta vuodelta roikkumaan jääneitä langanpätkiä.

Kirjoittamisen opinnot tuntuvat jälleen kiinnostavan monia, ja hakemuksia on tullut mukavasti. Haku opintoihin käy tämän nettilomakkeen kautta. Ja kirjoittamisen opintoihinhan voi tutustua samalla sivustolla. Minulle voi myös laittaa postia ja kysellä.

Tuosta blogilistauksesta muuten löytyy muutamia kirjoittamisen oppiaineen opiskelijoiden blogeja, kuten "Nämä sanat, tämä hiljaisuus", "Ikkuna toisessa kerroksessa" ja "Kaiunavartaja". Viime vuoden perusopiskelijoiden yhteinen blogi on nimeltään "Runnotus".

Lopuksi vinkkaan vielä huomisen tiistai-illan keikkaa: Aurinkokettu on viime vuoden kirjoittamisen opiskelijan Elinan bändi. Keikalla Mascotissa, Kalliossa! Suosittelen - eli sinne!

Antologian ilmestymistä odotellessa

Ensi viikolla julkaistaan kirjoittamisen perusopiskelijoiden antologia ELÄ!. Julkistus on torstaina 23.5. Saimme vedokset maanantaina Oriveden Kirjapainosta, ja muutamien korjausten ja viilausten jälkeen uudet tiedostot lähtivät painoon. Nyt vain odottelemme.

Prosessi oli tänäkin vuonna työläs; kirjaa ei tehdä tuosta noin vaan. Olen iloinen siitä, miten hyvin kaikki osallistuivat ja jakoivat taakkaa. Opiskelijat ovat siis itse valinneet tekstit, toimittaneet ne ja pistäneet järjestykseen. Toimitustyön jälkeen vastuu siirtyi graafiselle ryhmälle, joka on tehnyt taittopohjan, valinnut fontit ja rivivälit ja muut asetukset, tehnyt taiton, ottanut valokuvat, suunnitellut ja toteuttanut kannen.

Mukavaa päästä ensi viikolla juhlimaan yhteisen ponnistuksen tulosta!

Runnottuja runoja ja puristettua proosaa

Tämän vuoden perusopiskelijoiden yhteinen Runnotus-blogi on lähtenyt käyntiin. Blogissa voi seurata opiskelijoiden antologian tekemisen etenemistä sekä lukea runokirjojen esittelyjä ja arvosteluja.

Turmiolan Tommit

Lukupiirissä tänä keväänä Tikkasia ja muita aikaansa kohahduttaneita teoksia.

Alkuun Tikkasen osoitesarjan kolme ensimmäistä osaa Kulosaarentie, Majavatie ja Mariankatu. Kaksi ensin mainittua korkattiin pari viikkoa sitten, ja oli iloista huomata että Henrikin taituruus kertojana tempaisi opiskelijat mukaansa.

Mariankadun kanssa luetaan Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina ensi viikolla.

Sitten seuraa Salaman Juhannustansseja, Paavo Rintalan Sissiluutnanttia ja Paavolaisen Kolmannen valtakunnan vieraana. Lopuksi mahdollisuus vielä jokeriin... Mitäpä keksisi seksin, viinan ja sodan vastapainoksi? Perhehelveteissä vierailtiin jo tuossa alkuvuodesta. Olisi ehkä paikallaan keksiä jokin vähemmän raskas, vähemmän alkoholistinen ja vähemmän kiimantuoksuinen kirja, ettei suomalainen kirjallisuus ala näyttää pelkästään tältä.

Sanataidetta ohjaamaan

Vielä ehtii ilmoittautua sanataideohjaajakoulutukseen Kuopioon, Snellman-kesäyliopistoon. Olen itse käynyt vastaavan koulutuksen Etelä-Pohjanmaan opistolla ja se on ollut minulle tärkeä kokemus niin opettajana mutta myös (tai etenkin) kirjoittajana. Huomasin Kuopion koulutuksen, kun valmistelin omaa opetustani kirjoittamisen opettamisesta. Etsiskelin ajankohtaista tietoa siitä, missä kaikkialla ja ketkä kaikki sanataidetta tällä hetkellä ohjaavat...

Suvi Aholan väitöskirja "Lukupiirien Suomi" tarkastetaan ensi lauantaina Helsingin yliopistossa. Tiivistelmässä lukee, että

"Ensimmäisestä lukupiiristä eli 1700-luvun lopun eteläpohjalaisesta kirjasosieteetista lähtien niihin [lukupiireihin] on kokoontunut älyllisesti uteliasta väkeä keskustelemaan yhteisöllisesti lukemistaan kirjoista, välittämään tietoa, mielipiteitä ja tunteita. 1800-luvulla suomalaisen kulttuurin nousun myötä lukupiireistä tuli kaikki yhteiskuntaluokat lävistävä tapa hankkia tietoja ja sivistystä sekä harjoitella yhteiskunnallista keskustelua. 

Koulutettu keskiluokka on Suomessa aina muodostanut ahkerimpien lukijoiden ydinjoukon. Vuonna 2009 lukupiiriläisten suurin ammattiryhmä olivat opettajat, ja seuraavina tulivat terveydenhuollon ammattilaiset, toimittajat, sihteerit, kirjasto- ja yliopistoväki. Tutkimukseni lukupiirien jäsenistä yli 90 prosenttia oli naisia, eli he ovat nyky-Suomessa omaksuneet sivistystä arvostavan keskiluokan henkiset ihanteet."

Väitös on luettavissa netissä.