Mitä on...

On pitänyt linkittää tähän ja tähän Risto Niemi-Pynttärin artikkeliin, joista käy ilmi minkäsuuntaisesti Jyväskylän yliopistossa pohditaan kirjoittajakoulutuksen luonnetta ja tavoitteita. Pääsanoma on, että koulutuksen tulisi valmistaa opiskelijoita siihen, millaista on tulevaisuuden kirjailijuus ja kirjoittaminen. On totta, että monilla opiskelijoilla on perinteinen näkemys siitä, mitä kirjailijuus on, kun he aloittavat kirjoittamisen opintonsa. Mielessä on julkaiseminen, ja usein juuri proosateoksen julkaiseminen, ja mieluusti joltain isolta kustantamolta. Kirjoittamiseen liittyy usein myös paljon mystiikkaa, ja kirjoittaminen koetaan toimintana, jota ei voi hallita. Se vain tulee jostain, se sisäänhengitetään! (Inspiraatio tarkoitti alunperin juuri sitä). Opintojen myötä käsitys kirjoittamisesta ja kirjailijuudesta ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista toivottavasti lavenee, ja opiskelija alkaa kriittisesti arvioida erilaisia kirjailija- ja kirjoittamiskäsityksiä. Mihin niistä haluaa itse sitoutua? Millä tavalla niitä voisi kehittää, kommentoida, uudistaa? Millaista on minun kirjoittamiseni, mihin traditioon liityn, missä yhteisöissä haluan tänä päivänä toimia?

Elokuuta

En ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan, ja on ehkä huolestuttavaa, että kirjoitan tähän päivätyöhön liittyvään blogiin elokuun alussa, lomalla. Noh, vähitellen alan vetreyttää ajatuksiani jo kohti 20.8., jolloin palaan töihin. Uudet opiskelijat saapuvat 3.9., ja nyt on vielä mahdollista jännittää, että paljonko opiskelijoita syksyllä aloittaa.

Syksy onkin jänskää aikaa, sillä Jyväskylän avoin yliopisto on luonut meille uudet opintosuunnitelmat. Niihin voi tutustua vaikka täällä. Osa opiskelijoista, eli viime vuonna aineopinnot aloittaneet, voivat kuitenkin suorittaa opintonsa loppuun vanhojen vaatimusten mukaan.

Viime vuonna kirjoittamisen perusopintoja opiskelleiden opinto-oikeus Jyväskylän yo:n kirjoittamisen opintoihin päättyi kuitenkin eilen. Eli tästä eteenpäin, jos joku haluaa kesken jääneen perusopintojen kurssin vielä suorittaa, siitä täytyy sopia erikseen Jyväskylän ja meidän opinahjon kesken.

Niin, ja nyt olisi runoilijoilla vielä mahdollisuus osallistua Suureen runokilpailuun. Sen järjestää Gummerus ja Nuoren Voiman Liitto. Palkintona mm. rahaa, mutta myös jotain parempaa. Gummerus julkaisee nimittäin parhaimmiston säkeistä antologian keväällä 2013.

Kirjoittajien antologian startti

Su Blackwell

Aloitimme viime viikolla kirjoittamisen opiskelijoiden kanssa antologian tekemisen. Olemme kahtena viime keväänä tehneet kirjoittajien oman antologian, jossa opiskelijat vastaavat koko kirjan tekemisen prosessista: toimittamisesta, graafisesta suunnittelusta ja julkaisusta. Onpa hienoja kirjoja tehtykin! Parin vuoden takaisen teoksen nimeksi tuli Äänikkö, ja viime vuonna kirja sai nimen Dakara. Tänä vuonna taitaa olla jo yksi vahva nimiehdokas, jota en kuitenkaan vielä paljasta. Ylihuomiseen, keskiviikkoon asti kirjoittajilla on aikaa tarjota tekstejään kirjan toimittajille; torstaina aletaan seuloa tekstejä ja hahmotella, minkänäköinen kirja tänä vuonna kirjoittajien teksteistä olisi kuoriutumassa.

Ps. Kuvituskuvaa etsiessäni törmäsin hauskaan taidemuotoon, kirjanveistoon, "book sculpture", joka vaikuttaisi olevan taiteilijakirjojen ("artist´s book") alalaji. Tutustu aiheeseen esim. täällä tai täällä.

P. p. s. Kaleidoskooppihan siitä lopulta tuli, eikä "mörkö polun päässä", kuten uumoilin. Linkin takana kutsu antologian julkistajaisiin!

Oxfordin alkeet

Vierailin viikonloppuna ensi kertaa Oxfordissa. Koulullamme on siellä ystäväkoulu, Ruskin College, jonka kanssa vaihdamme keväisin opiskelijoita. Tänä vuonna Ruskinissa oli meiltä viisi kirjoittamisen opiskelijaa ja kaksi historian opiskelijaa. Kaikki olivat opinnoistaan tuolla tieteen lehdossa, kehdossa varsin innoissaan. En yhtään ihmettele. Kaupunki teki minuunkin vaikutuksen museoillaan ja historiallisilla rakennuksillaan, mutta myös vireällä opiskelijakaupungin tunnelmallaan. Lähestulkoon jokaisen harmaan kiviseinän takana kun on tieteen perinteen vaalimiselle ja jatkamiselle omistettu opinahjo, college. Harmillisesti kaupunkia leimaa myös erilaiset portit, joiden läpi ei pääse, ellei ole jäsen. Bodleianin kirjastossa erityisesti harmitti, ettei ole minkään paikallisen collegen opiskelija, eikä täten omista kirjastokorttia, joka olisi ollut passi kutsuviin lukusaleihin. Radcliffen Camera jäi minulta siis sisältäkäsin näkemättä. Mutta Ashmoleanin museon laajoihin arkeologian ja taiteen kokoelmiin tutustuin; museoon kun oli vapaa pääsy.

Myös Bird and the Baby tuli nähtyä. B&B alias The Eagle and the Child on paikallinen kirjailijakapakka, jossa the Inklings eli mm. Tolkien & Lewis aikoinaan istuivat iltaa. Voin myös suositella sen viereistä Greens Cafeta, jossa nuorukaiset tuijottivat läppäreitään, neitokaiset nösöttivät edellisillan bileistä ja yksi vähän vanhempi ikuinen opiskelija söi aamupalaa ja luki Tuli&Savun Kritiikki-vuosikirjaa.

Kylläpä aika on mennyt nopeasti. Laitoin opiskelijoille tänään muistutusviestin, että Mediataitojen perusteiden kurssi on edennyt siihen vaiheeseen, että on aika palauttaa oppimispäiväkirja. Deadline on 31.1. eli ensi viikon tiistaina. Toivottavasti verkkoon kirjoittaminen ja oman blogin pitäminen on antanut heille valaisevia kokemuksia verkkokirjoittamisen lainalaisuuksista, hyvistä ja hankalista puolista. Näistä kokemuksista ja kokemusten herättämistä ajatuksista odotan saavani lukea oppimispäiväkirjoista.

Jo viime vuoden puolella huomioin, mutten saanut siitä blogattua, kirjoittamisen tutkijan Kimmo Svinhufvudin blogin Kokonaisvaltainen kirjoittaminen. Toivottavasti olette (opiskelijoita tässä puhuttelen) löytäneet sen tuosta oikealla sijaitsevasta blogilistastani. Tässä vaiheessa kurssia on hyvä palauttaa mieleen verkkokirjoittamisen perusteita. Svinhufvudin esiin nostamia pointseja voisi miettiä vaikkapa siinä opk:ssa...